Kauhea kankkunen II

Ohjaus: Todd Phillips

2011

Amerikkalaisten komediankuvatusten pakollisissa jatko-osissa taloudelliset riskit ovat jo niin pieniä, että koko jutun voi perustaa vanhan toistolle entistä kovemmin kierroksin, jos värkeissä vain on varaa. Poliisiopistostakin (1984) on kuulemma tekeillä seitsemäs jatko-osa. Taivas varjele!

Parin kesän takaisessa polttariporsastelussa Kauhea kankkunen (2009) sulhanen ystävineen syöksyy läpi kostean illan päätyäkseen aamulla palauttelemaan mieleensä yön häilyviä muistoja. Neljän kaveruksen tyyppivaloksista hahmottuu kyllä eräänlainen aikuisen miehen kuvaava kehityskaari sekoilevasta sinkusta rakastuneeseen romantikkoon ja seurustelusuhteeseen sulkeutuneesta ponnettomaan perheenpäähän. Louskuvien leukojen limaisissa jutuissa on silti kovin vähän aitoa porvarillista säntillisyyttä uhmaavaa estottomuutta.

Jenkkien sievistelevästä sukupuolimoraalista on siis edelleen asettamaan hyvälle maulle rajoja ainakin valtavirtaelokuvan nuhteessa, mutta limboilun kertaukselta tällä kertaa häämatkalla Thaimaassa saadaan jo sen verran epäsovinnaisia tehoja irti, että ainakin homokammoista katu-uskottavuutta sille heltiää.

Se stereotyyppiselle miehelle pahin tapahtuu naimisiin valmistautuvalle hammaslääkäri Stulle, jonka korrektin siviiliminän korvaan supattaa väärästä pussista ahmituista vaahtokarkeista vironnut kiimainen peto.

Herättyään aamulla bangkokilaisen huoneiston haisevasta helteestä ryhmän on taas kerran katsottava itseään peilistä ja etsittävä tatuointien seasta vinkkiä eilisen kirjavista tapahtumista löytääkseen morsiamen kadonnneen veljeen ja ehtiäkseen juhlatilaisuuteen.

Arveluttavaksi vetonaulaksi ohi heikkolahjaisten pääosanesittäjien nousee oktaavissa kiljuvan Ken Jeongin rivouksille ja kokaiinille perso huumekauppias Mr. Chow, jonka vitseille hekottaessaan hiukan nolottaa.

Jatkuva nauraminen pahoinvoinnille ja -pitelyille lienee tositelevision itsensäkidutusohjelmien satoa, mutta epäloogiset käänteet juonessa ovat ehtaa jenkkielokuvaa. Lopussa hävettää ihan kaikkien tekijöiden puolesta, kun korvanpurija Mike Tyson nousee lavalle.

Rane Aunimo